Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2013

Oksan tarina


Olipa kerran oksa, lasipurkki ja nainen.

Eräänä päivänä kuvioihin tuli musta spraymaali.



Ei ole oksa enää entisensä.






Mutta se ei haittaa naista.
Nainen on tyytyväinen.

Vanha lasipurkki on myös tyytyväinen
päästessään kellarista päivänvaloon.

Sen pituinen se.

***

PS. Kuvausassistentti työssään...





7 kommenttia:

  1. Hienoksi tuli :-) , minä olen kerran tehnyt ison valkoisen oksan . Sinulla on ihan ehdottomasti maailman paras assistentti, sillä harva säätää valokuvaajan asentoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm! Valkoinen oksa....mullahan on myös se toinen oksa odottamassa. No ehkä siitäkin tulee musta niin ei tarvitse ostaa toista spraypulloa. Paitsi sitten mulla olisi sekä valkoinen että musta ja voisin tehdä myös jotain mustavalkoista! ;)

      Juu assistenttini on maailman paras :)

      Poista
  2. Säätikö kuvausassistentti kuvaajan asentoa myös kesken otoksen - jouduitko ottamaan paljon uusintoja? :)
    Onpa hy-vä toi oranssinpunainen seinä taustana. Joko ne epäilykset värin suhteen alkavat haihtua? Vai mahdoitko mainita jotakin sen suuntaista jo aiemminkin... :D
    - mummuliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä tuli muutama otos otettua ja osassa osasyyllisenä oli juurikin assistenttini ;)

      Viime aikoina olen vain tykännyt seinästä eli ehkä se nyt saa jäädä. !

      Poista
  3. Kuppilan isäntä raahasi tuota oksaa 100 km autossa. Välillä ihmetyttää rouvan sisustusvisiot.. Mutta täytyy myöntää taas kerran, että hieno tuli :)

    T. Herra kuppila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra on päässyt asian ytimeen. Ei kannata ihmetellä vaan toimii vaan niin kuin rouva sanoo!

      (Sopiva oksa nyt vaan sattui löytymään 100 km päästä) ;)

      Poista
    2. Juu, ei noin hienoja oksia kasva joka paikassa. Kyl ne on raahattava kotiin vaik kuin kaukaa sit ku rouva eksyy sopivaan risukkoon! :D:D
      - mummuliini

      Poista