Päärynäpizza

Eilen oli Villa Kuppilassa jälleen pizzaperjantai. Tällä kertaa tehtiin kaikki itsetomaattikastikkeesta lähtien, ja nam tuli hyvää! Perus punaisen pizzan lisäksi kokeilin jo kauan himoitsemaani valkoista pizzaa päärynöillä. Sen ohje seuraa alla. Jos tykkäät sinihomejuustosta yhdistettynä makeaan, suosittelen kokeilemaan tätä. Päärynäpizza ylitti ainakin mun odotukset.

Inspiraation pizzaan sain uusimmasta Menaisten numerosta. Pohjan ohje on sieltä. Siitä tuli täydellinen! Kaulittiin ohueksi ja aijai miten rapsakkaa. Varsinkin valkoisessa pizzassa.

Päärynäpizza

pohja:

4-5 pohjaa

1/2 l kädenlämpöistä vettä

1 tl sokeria

1 pss kuivahiivaa

(Laitoin 3/4 pkt normihiivaa)

n. 12 dl durumvehnäjauhoja

(Laitoin normivehnäjauhoja)

1 rkl suolaa

(Vähensin määrää reiluun puoleen)

1 dl oliiviöljyä

1. Mittaa vesi, sokeri, hiiva ja 3 dl jauhoja kulhoon. Sekoita mieluiten monitoimikoneessa (kitchenaid ♥♥) 5-10 min. Lisää suola, öljy ja loput jauhot. Anna koneen pyörittää seos sitkoisaksi taikinaksi.

2. Peitä taikina ja anna kohota kaksinkertaiseksi. (Voit myös antaa kohota jääkaapissa yön yli)

3. Jaa 4-5 osaan ja kauli.

täyte:

(yhteen pizzaan)

1 prk creme fraiche (200g)

1 tlk säilykepäärynöitä

sinihomejuustoa

rosmariinia

Levitä pohjan päälle creme fraiche, viipaloidut päärynät, murustettu sinihomejuusto ja rosmariini. Paista 225 asteessa kunnes pinta saanut vähän väriä (7-10 min ehkä).

Paistoin paljaalla pellillä ilman leivinpaperia, lieneekö vaikuttanut pohjan rapeuteen!? Säilykepäärynöiden sijaan voi tietty käyttää tuoreita, jos on kypsiä sellaisia saatavilla. Rosmariini oli tässä versiossa kuivattua mutta voi myös olla tuoretta. Kuivaversiokin toimi oikein hyvin. 

Ja kuvatodisteita!

NAAAAAM !!!

Päärynäistä viikonloppua kaikille! Kuppilan väki suuntaa pappalaan puutalkoisiin. 

Äitiyshehkutus

Mulla on niin ihana poika!!! Ja äitiyslomailu on kivaa. Nyt on siis pakko vähän hehkuttaa.

Pikkuherra Y matkusti eilen äidin kanssa ekaa kertaa bussilla keskustaan. Matka meni hyvin (Pikku Y nukkui) ja kun päästiin kaupungille, herra heräsi mutta jäi tyytyväisenä vaunuihin ihmettelemään. Niin että mä pääsin vaatekauppaan! Ja sain sovitettua vaatteita! Kahdella kädellä! (obs. Koska isoherra Y saattaa lukea tätä blogia, en aio paljastaa ostinko vaiko enkö...)

Siinä sitten tapasimme vähän ihmisiä ja kun koitti lounasaika, Pikku Y nukahti sopivasti niin että sain syötyä lounasta. Kahdella kädellä! Lounaan jälkeen unta riitti niin että ehdin katsoa vaatteita vielä pikkuherrallekin. (Vaikka meillä kaapit pursuu saatuja vauvanvaatteita, saahan niitä silti itsekin vähän ostaa, saahan?!) Kotimatka bussilla sujui yhtä mallikkaasti kuin mennessä.

Mua siis vähän jännitti tämä eka bussimatka keskustaan, mutta kaikki meni tosi hyvin. Pikkuherra oli kuin itse enkeli, hymyileväinen pieni palleroinen. Villeissä kuvitelmissani olin varautunut raivoitkukohtaukseen täydessä bussissa, niskap*skaan mahdollisimman kaukana lastenhoitohuoneista ja kaatosateeseen, niin ettei voi pitää rintarepussa. Noh, pahimmat skenaarioni eivät käyneet toteen ja hyvä näin. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että (shoppailu)matkat keskustaan saattavat lähiaikoina lisääntyä... (mikä sinänsä on huolestuttavaa näin äitiyslomalaisen tuloilla, he-he.)

Äitiyshehkutuksen päätteeksi; tässä tämä meidän palleroinen Pikkuherra Y. (Mun periaate blogin suhteen oli, etten oikeastaan julkaise kuvia ihmisistä/kasvoista, mutta nyt en vaan malta olla laittamatta tätä tänne.) Juuri mahalleen kääntyneenä, sillä hän oppi kääntymään viime sunnuntaina 2,5 kk iässä.

Nyt sitten kääntyillään koko ajan.

Sunnuntai Porvoossa - En söndag i Borgå

Tänään teimme pienen kesäkierroksen Porvooseen. Ihana, aurinkoinen ilma ja Porvoon mahtava vanhakaupunki. Pikkuherra Y viihtyi kiltisti mukana. Kävimme syömässä etanoita ravintola Timbaalissa ja kahvilla Porvoon Paahtimossa. Kotiinviemisiksi mukaan lähti Porvoon Paahtimon espressoa. Odotan innolla kahvinautintoja!

Ristiäiset (osa 1)

Viime lauantai oli ihana päivä! Villa Kuppilassa vietettiin Pikkuherra Y:n ristiäisiä. Herra itse oli tyyneyden perikuva, viihtyi kastemekossa ja jaksoi juhlimisen päätteeksi vielä valokuvaussessionkin tyytyväisesti killittäen. Juhlat onnistuivat ihan nappiin! Tarjoiluihin ja järjestelyihin sain apuja tärkeiltä ihmisiltä (kiiiiiitos tärkeät ihmiset!), mutta jotain ehdin tehdä itsekin pikkumiehen vaatimusten lomassa.

Hovivalokuvaajana toimi oma rakas isi-pappani. Kuvat saan vasta myöhemmin, joten laitan tänne ensin muutaman itse otetun fiilistelykuvan. Niin ja kuvasin myös ristiäislahjoista osan, ne oli niin kivoja.

Selvennyksenä: viimeinen kuva ei edusta ristiäislahjoja. (!) Ne oli mulla jalassa meidän häissä ja myös nyt ristiäisissä. Mutta a-p-u-a, mitä raskaus on tehnyt mun jaloille!? Jaksoin olla korkkareissa tasan sen kasteen ajan (eli n. 25 min) ja loppujuhla menikin sitten paljain jaloin...kääk!

Monitoimilounas

Meidän (tai siis mun) lounashetki näytti tänään tältä. Todiste siitä, että nainen kykenee tekemään useampaa asiaa samaan aikaan. Yhdellä kädellä söin (tai otin tätä kuvaa...), toisella kädellä viihdytin Pikkuherra Y:tä kellopelillä, koska muuten hän olisi vaatinut liikettä, yhdellä silmällä luin lehteä ja toisella silmällä zoomailin lautasta. Pikkuherra oli siis rintarepussa.

Sitä vaan että kuinka moni mies pystyisi tähän?! Ei mulla muuta.

PS. Ristiäispäivitys on työn alla.

Olohuone oloistuu

Villa Kuppilan olkkarissa on kuumien kesäpäivien ratoksi vähän tapahtunut. Huonekalut jatkavat liikkumistaan ja uusi sohvapöytä on saapunut. Jepijee!

Tässä aluksi kuva ennen.

Ja sitten uusi, kaivattu sohvapöytä. 

(Joojoo, itse kuvaajahan se siellä heijastuu vitriinin laseista...)

Virkistävää valkoista tänne antiikkimarkkinoiden keskelle.

 Sitten seuraa vielä pari muuttuvaa tekijää. Tumma vitriini päädyssä alkoi ahdistaa...

...ja näin kävi. Loput kuvat onkin sitten tilanteesta jälkeen.

Tulipas paaaaljon parempi näin! Kuppilan Frouva pystyy taas hengittämään. 

Arkun päällä oleva taulu täytyy vielä saada joskus seinään. Niin ja se matto. No se ehkä siirtyikin taas hamaan tulevaisuuteen. Se tipahti pois budjetista just, kun vitriini ja keinutuoli saivat tuomion: ne maalautetaan valkoisiksi. (HUOM! Maalautetaan! Kuten eräästä aiemmasta postauksesta taannoin kävi ilmi, mun maalausintoilu loppui lyhyeen. Eikä Herra Y:kään nyt ihan kaikkeen pysty.)

Pikkuherra Y on muuten alkanut viihtyä rintarepussa. (Kiitos repun lainaajalle!) Olen pystynyt tekemään itselleni ruokaa kahdella kädellä. Luksusta. Hyvin meillä täällä siis sujuu tämä touhuilu. Ensi viikonloppuna on ristiäiset. Tiedossa siis ristiäispostaus lähitulevaisuudessa!

Mårå siihen asti!