Oikeastaan mun pitäisi kirjoittaa, että Mä En Enää Ikinä HIO Mitään. Koska se oli se ongelman ydin. Hiominen on ihan kamalaa hommaa, jos ei ole kunnon välineitä ja niitähän mulla ei selvästikään ollut kun ei siitä meinannut tulla mitään. Jossain vaiheessa vaan päätin, että en enää jaksa hioa sekuntiakaan, ja sitten ryhdyin vaan maalaamaan. (Muutaman maalikerroksen jälkeen totesin, että ois ehkä sittenkin kannattanut jaksaa...)
Eikä tämä ollut mitenkään ensimmäinen kerta, kun hion jotain! Voinen siis jälleen syyttää raskaushormoneita ja -mahaa projektin tuskaisuudesta. (Puolustuksena voin vedota myös siihen, että kukaan muu minua ennen tuolin maalannut ei ole vaivautunut pahemmin hiomaan = tuolissa oli kaikki edelliset n. viisitoista maalikerrosta.) Mutta nyt se on tehty, ja mulla on keltainen tuoli!
Ja kuvissa tuoli näyttää kuitenkin kivalta niin ei haittaa vaikkei mennyt ihan niin kuin siellä maineikkaassa Strömsössä.
Ennen aloitusta tuoli oli viimeksi oranssi.
Loppukevennyksenä ihana vauvan viltti, joka tässä päivänä eräänä ilmestyi vauvan huoneeseen. Pöllölakanoiden kanssa sulassa sovussa on nallet ja muut öttiäiset.
Nyt vois sitten Pikkuherra Y syntyä, jotta vältyn näiltä tuunausprojekteilta!
Jos lohduttaa niin musta se tuoli näytti hyvältä jo viimeksi, vaikka oli siis ilmeisesti silloin vielä vailla näitä viimeisiä silauksia! Terveisiä Turusta ! T
VastaaPoistaKiitos, lohduttaa ehdottomasti ja vähentää tätä tuskani määrää! Terveisiä Turkuun!!
PoistaTuoli on ihan hyvä :-).
VastaaPoistaT. Pipsa
Hehe, kiitos :)
Poista