Äitiyshehkutus

Mulla on niin ihana poika!!! Ja äitiyslomailu on kivaa. Nyt on siis pakko vähän hehkuttaa.

Pikkuherra Y matkusti eilen äidin kanssa ekaa kertaa bussilla keskustaan. Matka meni hyvin (Pikku Y nukkui) ja kun päästiin kaupungille, herra heräsi mutta jäi tyytyväisenä vaunuihin ihmettelemään. Niin että mä pääsin vaatekauppaan! Ja sain sovitettua vaatteita! Kahdella kädellä! (obs. Koska isoherra Y saattaa lukea tätä blogia, en aio paljastaa ostinko vaiko enkö...)

Siinä sitten tapasimme vähän ihmisiä ja kun koitti lounasaika, Pikku Y nukahti sopivasti niin että sain syötyä lounasta. Kahdella kädellä! Lounaan jälkeen unta riitti niin että ehdin katsoa vaatteita vielä pikkuherrallekin. (Vaikka meillä kaapit pursuu saatuja vauvanvaatteita, saahan niitä silti itsekin vähän ostaa, saahan?!) Kotimatka bussilla sujui yhtä mallikkaasti kuin mennessä.

Mua siis vähän jännitti tämä eka bussimatka keskustaan, mutta kaikki meni tosi hyvin. Pikkuherra oli kuin itse enkeli, hymyileväinen pieni palleroinen. Villeissä kuvitelmissani olin varautunut raivoitkukohtaukseen täydessä bussissa, niskap*skaan mahdollisimman kaukana lastenhoitohuoneista ja kaatosateeseen, niin ettei voi pitää rintarepussa. Noh, pahimmat skenaarioni eivät käyneet toteen ja hyvä näin. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että (shoppailu)matkat keskustaan saattavat lähiaikoina lisääntyä... (mikä sinänsä on huolestuttavaa näin äitiyslomalaisen tuloilla, he-he.)

Äitiyshehkutuksen päätteeksi; tässä tämä meidän palleroinen Pikkuherra Y. (Mun periaate blogin suhteen oli, etten oikeastaan julkaise kuvia ihmisistä/kasvoista, mutta nyt en vaan malta olla laittamatta tätä tänne.) Juuri mahalleen kääntyneenä, sillä hän oppi kääntymään viime sunnuntaina 2,5 kk iässä.

Nyt sitten kääntyillään koko ajan.