Sivut

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Sopankeittoa ja palautumisprosessi

Soppa sisältää pissaa, kakkaa, maitoa, puklua ja yhden rintatulehduksen. Ja no sisältää se myös kyyneliä, naurua ja itkua, ensihymyjä, hermoromahduksia ja ennenkokemattomia onnentunteita. Mutta on hyvä soppa, suosittelen! Resepti on vapaasti muunneltavissa. 

Täällä ollaan siis, vaikka blogi onkin pitänyt kunnon kesäloman ja äitiysloman siihen päälle. Nyt voisin koittaa palata ainakin osa-aikablogistiksi...katsotaan miten käy (sanoi äiti joka samalla lastaan imetti).

Villa Kuppilassa on tapahtunut yhtä jos toistakin Pikkuherra Y:n saapumisen lisäksi. Pikku Y on kyllä ollut täysin pääosassa sitten syntymänsä. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että kamerasta (sekä puhelimen että normi) ei kesäkuun puolivälin jälkeen löydy yhtä ainutta kuvaa, jossa kyseinen nuoriherra ei esiintyisi...(enkä edes liioittele!)


Mutta ehkä tilanne saa nyt uuden käänteen. Olohuoneeseen on ilmestynyt uudet lamput, sohvapöytä on tilauksessa ja autossa on tällä hetkellä kolme mattoa tulossa sovitukseen. Äksöniä, jee!

Lamppujen asennus n. 5,5 metrin korkeuteen = not my job! 

Lamppujen ihastelu kakkoskerroksesta (n. 3 m korkeudesta) = so my job!

Ja tässä taitaa olla Pikku Y:n isoisoisoisä (tai sinne päin). Hän valvoo tilanteen kehittymistä olohuoneessa.

Zäp! Hiljaisuus on murrettu. Tästä se lähtee taas. Toivottavasti olette nauttineet kesästä. Kommentteja saa mielellään jättää, jotta tiedän teidän olevan kuulolla väliaikaisesta autioitumisesta huolimatta.


4 kommenttia:

  1. Täällä ollaan, ja kesästä nautitaan vieläkin! :) Näkyy tuo sisustus pikkuisen muutenkin muuttuneen sitten viime kerran. Tavarat ja huonekalut vaeltelevat!
    Pikkuherraan kannattaa keskittyä, hän on niin kovin lyhyen aikaa pieni. <3
    - mummeliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Joo huonekaluilla on tapana vähän vaeltaa. Olen viime aikoina istunut niin paljon paikallani näillä sohvilla ja tuijotellut ympärilleni, että huonekalut alkoivat liikkua.....!?

      Poista
  2. Täten julistan tämän lauseen kirjoitukseni ensimmäiseksi lauseeksi! Lamppu, tuo valoa tuova sähkölaite jolla maailma kirkastuu ja sähkölasku tummenee. Mitä me olisimme ilman lamppuja? Ihmisiä? Kyllä. Tämän täysin asiaankuuluvan mietoksen jälkeen on hyvä perehtyä lamppujen historiaan. Thomas Edisonia on kiittäminen sähkölampuista. Tänks. Valossa on parempi kuin pimeässä tunnellissa jonka päässä näkyy valoa. Tai no riippuu onko lepakko vai ei. Jotta pitkä mutta ytimetön kirjoitukseni ei kävisi liian mielenkiintoiseksi niin kerron koko ihmiskunnalle suuren salaisuuden. Suolaton vesi on elämän suola. Au Revoir.

    VastaaPoista