Sivut

lauantai 20. syyskuuta 2014

Inspiraation paluu?


HEIPÄ HEI!

Otsikko on hieman harhaanjohtava. Inspiraationi ei varsinaisesti ole ollut kadoksissa. Mutta aina kun se on nostanut päätään, käytännössä elämä on estänyt sitä pääsemästä ajatusta pidemmälle.

Kesä meni ja oli täynnä toimintaa. Teimme kaikkea kivaa ja viiletimme paikasta toiseen. Näinhän se kesä aina menee. Syksyn tullen on kiva (ainakin teoriassa) rauhoittua ja olla enemmän kotona. Eikä vähiten siksi, että Pikkuherra Y on aloittanut päiväkodin ja minä työt. Tämä päiväkoti-työ-kuvio on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Mutta kyllä tässä hetki pitää totutella uusiin rutiineihin, ja sanotaanko nyt vaikka näin, että en leveile ylimääräisellä energialla...

Sitten asiaan: verhot! Ne makuuhuoneen verhot, jotka saapuivat joskus viime keväänä. Kuvasin ne nyt blogia varten, lauantaipäivän ratoksi, kun olimme Pikku Y:n kanssa kahdestaan kotona. Muutama huomautus ennen kuvien katselua:

1. Päiväpeitossa on räkä-kuolatahroja, jotka eivät kylläkään näy.

2. En todellakaan ehtinyt miettiä, tai säätää kameran asetuksia.

3. Ehkä mulla oli joku kolmaskin pointti, mutta en muista sitä enää. Kuvasarja kertoo loput meidän n. 2 minuuttia kestäneestä kuvaussessiosta.











Todistettavasti meillä on siis makkarissa verhot. Ne on valkoiset ja niiden taakse pääsee kätevästi piiloon. Niillä saa myös pimennettyä makuuhuoneen (mutta se nyt on aika epäkiinnostava tieto).

Lopuksi kuvasin vielä Kastehelmi-tuikun, joka on mun tämän syksyn ehdoton tuikkusuosikki. Se on vaan niin kaunis! Nyt juon teetä (Pikkuherra nukkuu), kirjoitan tätä ja katselen tuikkua illan hämärässä. Syksykin on kiva.


8 kommenttia:

  1. Kiva, että olet saanut taas vähän blogia päivitetty. Verhot on hienot, ellen ole muistanut sanoa :-) . pikku herra Y on niin söpönä läsnä kuvissa. Odotetaan taas tapaamista .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos viimeisestä. Sängytkin oli pedattu ja verhot avattu, kiitos :) (näitä toimia Isoherra Y harvemmin suorittaa......)

      Poista
  2. Hö, miks mä en nähnyt tätä jo eilen? Ei mulle ole VOINUT käydä simmosta vahinkoa, etten olis kurkannut sun blogiin. :) Mutta arvaat varmaan, minkä kuvan kohdalla nauroin ääneen... aivan; sen, missä näkyy jokin mikä ei näy.
    - mummuliini

    VastaaPoista
  3. Täytynee myöntää, että taisin minäkin hörähtää nähdessäni verhomörön. Haha. Mutta tuo tuikkuteline on kiva :)

    VastaaPoista
  4. Mjaa Kuppila on herännyt syksyyn, hjuva. Tyynyt ja verhot yäk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mun lempikommentti kaikista! Kuulen äänensävyn, millä se on sanottu :):)

      Poista